Kaikki kivet käännetty

Seppo Tamminen
Oy Spiritus Historiae Ab

1. Puolustusvoimien siviilit järjestäytyvät

Puolustusvoimain Siviilivirkailijaliitto perustettiin 29.3.1947 Helsingissä. Sääntöjen mukaan liiton tarkoituksena oli ”valvoa yhdistykseen kuuluvien siviililuontoisten viran ja toimen haltijain oikeudellisia ja taloudellisia etuja sekä olla jäsentensä yhdyssiteenä”. Puolustusvoimiin katsottiin kuuluviksi puolustuslaitos, Rajavartiolaitos, Merivartiolaitos ja puolustusministeriö. Säännöissä myös mainittiin, että liitto ei ollut poliittinen, mitä periaatetta se on noudattanut tähän päivään asti. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Martti Airaksinen, joka toimi tehtävässä vuodet 1947–1951. Vuonna 1948 liitto hyväksyttiin Virkamiesliiton (VL) jäseneksi.

Liitto perustettiin suoran henkilöjäsenyyden pohjalle, mutta myös rekisteröidyt paikallisyhdistykset saattoivat olla jäseniä. Jäsenhankintaa varten liitto rekrytoi eri puolille maata noin 80 asiamiestä, joiden ympärille muodostuivat epäviralliset joukko-osastokohtaiset paikallisorganisaatiot. Ensimmäiset viralliset jäsenyhdistykset perustettiin Kuopioon (1952), Hämeenlinnaan (1954) ja Ouluun (1957). Jäsenten määrän kasvua kiihdytettiin 1950-luvun lopulta lähtien jäsenhankintakilpailuilla. Vuonna 1959 liitto muutti nimensä muotoon Puolustusvoimain Virkailijaliitto (PvVL). Puheenjohtajana toimi tällöin Martti Kokkonen (1951–1972).

2. Virkaehtosopimus edellyttää toimivaa organisaatiota

Puolustusvoimain Virkailijaliitolle 1960-luku oli tasaisen kehityksen aikaa, ja jäsenmäärä kasvoi päälle tuhanteen. Vuosikymmenen vaihtuessa liiton toimintaympäristö alkoi kuitenkin muuttua, kun vuonna 1970 säädettiin laki valtion virkaehtosopimusjärjestelmästä (VES).

PvVL oli 1970-luvun alkaessa rakenteiltaan hyvin samanlainen kuin vuonna 1947: hallituksen puheenjohtaja, sihteeri ja taloudenhoitaja hoitivat oman palkkatyönsä ohessa kaikki järjestön hallinnolliset ja juoksevat asiat. Vuonna 1971 sihteeriksi valittu Leevi Riuttamäki kuvasi liiton tilaa toteamalla, että ”liiton koko omaisuus mahtui omistamani Kupla-Volkswagenin takapenkille”.

Riuttamäen noustua liiton puheenjohtajaksi (1972–1981) alkoi aktiivinen jäsenten rekrytointi, minkä lisäksi perustettiin uusia paikallisosastoja sekä palkattiin ensimmäiset työntekijät. Vuonna 1973 hyväksytyllä sääntömuutoksella PvVL muuttui liittoperiaatteella toimivaksi, eli jäseniksi hyväksyttiin ainoastaan rekisteröityjä yhdistyksiä. Ylimmäksi päättäväksi elimeksi tuli kerran vuodessa kokoontuva liittokokous. Vuonna 1973 liitto vuokrasi toimitilat Helsingin Kaartinkujalta, ja seuraavana vuonna liiton nimi muutettiin muotoon Puolustusvoimain Henkilökuntaliitto (PvHL).

3. Luottamusmiestoiminta käynnistyy

Vuonna 1970 solmittu ensimmäinen virkaehtosopimus sisälsi luottamusmiessopimuksen, joka tuli voimaan vuoden 1971 alussa. Luottamusmiesjärjestelmän synty vaikutti suuresti PvVL uudistumiseen, sillä tehokas luottamusmiestoiminta vaati liitolta hyvin kehittynyttä järjestöorganisaatiota, tiivistä tiedotusta ja järjestelmällistä jäsenistön koulutusta. Se avasi myös mahdollisuuden vaikuttaa jäsenten työskentelyolosuhteisiin toimipaikoilla.

PvVL solmi ensimmäiset VES:n mukaiset luottamusmiessopimukset vuonna 1971, jolloin liitto sai Puolustusvoimiin 45 pääluottamusmiestä ja 50 luottamusmiestä sekä Rajavartiolaitokseen yhden pääluottamusmiehen ja seitsemän luottamusmiestä. Luottamusmies sai tehtäväänsä ja siihen liittyvää koulutusta varten vapaata virkatehtävistään. Hänellä oli myös oikeus vierailla joukko-osastonsa eri toimipaikoissa. Lisäksi luottamusmiehen irtisanomissuoja oli tavallista viranhaltijaa vahvempi.

1. kesäkuuta 1976 liitto sai päätoimisen luottamusmiehen, joksi valittiin Pirkko Mattila. Päätoimisen luottamusmiehen tehtävänä oli edustaa kokopäiväisesti liiton jäseniä työnantajaan päin ja valvoa jäsenten etuja työ- ja virkaehtosopimusta sovellettaessa. Mattilan palattua järjestösihteeriksi, hänen seuraajakseen tuli vuoden 1980 alussa Terttu Laaksonen

4. Päätoiminen puheenjohtaja ja lakkotoimintaa

Leevi Riuttamäki oli hoitanut puheenjohtajan tehtävää sivutoimisesti vuodesta 1972 lähtien. Kun Riuttamäki sitten vuonna 1981 luopui tehtävästä työkiireiden takia, valittiin uudeksi puheenjohtajaksi liiton järjestösihteeri Pirkko Mattila (1981–1999). Samalla Mattilasta tuli PvHL:n ensimmäinen päätoiminen puheenjohtaja.

PvHL:n hallitus vahvisti vuonna 1980 liitolle lakko-organisaation ja vuotta myöhemmin työtaisteluvalmiutta tehostettiin perustamalla työtaistelurahasto. Tämä oli tarpeen, sillä vuonna 1984 alkoi tuntua lakon uhka. Kaksi vuotta myöhemmin Virkamiesliitto asetti tulopoliittisille neuvotteluille niin kovat tavoitteet, että huhtikuussa 1986 edessä oli valtion virkamiesten lakko.

Virkamiesliiton jäsenenä PvHL oli aktiivisesti mukana lakon valmistelussa ja toteutuksessa. Liiton jäsenet eivät kuitenkaan lakkoilleet, sillä Puolustusvoimat ja Rajavartiolaitos rajattiin työtaistelun ulkopuolelle. PvHL:n jäsenet antoivat taloudellista tukea lakkolaisille ylimääräisen jäsenmaksun muodossa. Lakon seurauksena PvHL sai palkankorotusten lisäksi myös pitkään kaivattuja parannuksia virka- ja työsuhteiden ehtoihin, kuten nimikevääristymien korjauksia, virastotyöajan käytön laajennuksen sekä toisen päätoimisen luottamusmiehen.

5. Liitto laman keskellä

1980-luvun loppu oli PvHL:lle suotuisaa aikaa: jäsenmäärä nousi viiteen tuhanteen, työmarkkinoilla siirryttiin joustavampaan sopimuskäytäntöön ja voimaan tuli laki yhteistoiminnasta. 1990-luvulla toimintaympäristö muuttui kuitenkin nopeasti, sillä vuonna 1991 Suomi ajautui syvään lamaan. Puolustusvoimille asetetut suuret säästöt johtivat varuskuntien lakkautuksiin, mistä syystä PvHL aloitti kiivaan työn siviilien työpaikkojen puolustamiseksi.

PvHL:lla riitti töitä myös muilla rintamilla. Vuonna 1993 Puolustusvoimat otti käyttöön uuden johtamis- ja hallintojärjestelmän, jolloin yli 600 siviiliä siirtyi virkoineen tai työsopimussuhteisine tehtävineen uusiin yksiköihin. Pääesikunnan vahvuus väheni yli 300 henkilöllä. Lisäksi noin 1 800 henkilöä sijoitettiin uusiin tehtäviin vanhoilla työpaikoillaan.

Vuoden 1993 alussa toimintansa aloitti Puolustushallinnon rakennuslaitos, joka vastasi puolustushallinnon kiinteistö- ja rakennustoiminnasta. Tähän liittyvissä yt-neuvotteluissa työnantaja totesi ylimääräistä henkilökuntaa olevan yli 300. Liiton ei auttanut kuin ryhtyä neuvottelemaan työnantajan kanssa työvoiman siirtymävaiheesta ja uusista työehtosopimuksista.

Osana Suomen hallituksen lamanaikaista säästöohjelmaa toteutettiin valtion eläkeuudistus. 1.1.1993 jälkeen alkaviin virka- ja työsuhteisiin noudatettiin samoja periaatteita kuin yksityisellä puolella: eläkeikä oli 65 vuotta, täyden eläkkeen karttuminen vaati 40 vuotta ja tavoitetaso oli 60 prosenttia palkasta. Kuitenkin siviilit, jotka olivat olleet palveluksessa 31.12.1992, saivat palveluvuosiin perustuvan siirtymäsäännöstön.

6. Palkkausjärjestelmä uudistetaan

Puolustusvoimissa käynnistettiin vuonna 1989 palkkausjärjestelmien kehitystyö, josta käytettiin nimitystä Palke. Se oli osa valtionhallinnon uutta palkkausjärjestelmähanketta (UPJ), jonka tavoitteena oli A-palkkaluokista luopuminen. Tulevaisuudessa palkkojen oli määrä perustua tehtävien vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen. Tehtävien vaativuusluokitus tuli työllistämään PvHL:oa valtavasti.

Vuosisadan uudistukseksi mainostettu Palke lähti liikkeelle verkkaisesti. 1990-luvun kuluessa käynnistettiin ensin koeluokituksia ja lopulta varsinainen vaativuusluokitus. Liiton hallitus joutuikin pohtimaan, miten hanketta jatketaan tai jatketaanko sitä. Palke-työhön tuli vauhtia vasta 2000-luvun puolella, kun liiton järjestösihteeri Erkki Kolu (1995–2005) kehitti Puolustusvoimien siviileille oman SIV-arviointijärjestelmän.

Puolustusvoimissa siviilien siirtyminen uuteen palkkausjärjestelmään alkoi 1.9.2003. Samalla liitossa käynnistyi laajamittainen luottamusmiesten koulutus. Osa siviileistä sijoittui Erikoisupseerien ja siviilien johto- ja asiantuntijatehtävien palkkausjärjestelmään (ESJA). Omat palkkausjärjestelmät tehtiin sittemmin myös puolustusministeriön, Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ja Rajavartiolaitoksen kanssa. Tämän jälkeen virkojen ja tehtävien arvioinnista tuli liitolle pysyvä toiminto.

7. Tarve olla itsenäinen

Suomalainen ay-kenttä koki vuonna 1992 ison mullistuksen, kun Toimihenkilö- ja virkamiesjärjestöjen Keskusliitto (TVK) teki konkurssin. Pian TVK:n jäsenliitot liittyivät Suomen Teknillisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliittoon (STTK) ja julkisen sektorin liitot neuvottelujärjestö STTK-J:hin.

1990-luvun alussa PvHL uudisti omaa hallintoaan niin, että vuodesta 1992 lähtien liittokokous kokoontui vain joka toinen vuosi ja välivuosina päätösvaltaa käytti liittovaltuusto. Vuonna 1997 liitto otti käyttöön nimen Maanpuolustuksen Henkilökuntaliitto MPHL ry, ja vuonna 1999 uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Marja-Leena Karekivi (1999–2017).

STTK-J vaihtoi vuonna 2000 nimensä Palkansaajajärjestö Pardiaksi, samalla järjestön piirissä käynnistettiin voimakas kehitystyö edunvalvonnan vahvistamiseksi ja uuden hallintomallin luomiseksi. Pardian tarkoituksena oli siirtää liittojen jäsenet suoraan omiksi jäsenikseen. Toisin kuin valtaosa liitoista, MPHL halusi säilyttää itsenäisyytensä ja oman taloudellisen päätösvallan. Vuoden 2005 alussa voimaan tulleella sopimuksella MPHL säilytti itsenäisen asemansa osana Pardiaa. Vuonna 2005 liitto siirtyi hallinnossaan nelivuotisiin kausiin. Tämä sujuvoitti yhteistyötä Pardian ja STTK:n kanssa, sillä molemmilla oli käytössä vastaavat nelivuotiskaudet, ja MPHL:lla oli paikat sekä Pardian hallituksessa että STTK:n edustajistossa.

8. Jatkuvia puolustusvoimauudistuksia

MPHL:lle 2000-luku oli alusta lähtien työntäyteistä aikaa, sillä Puolustusvoimissa säästötoimet seurasivat toisiaan. Esimerkiksi vuosina 2002 ja 2003 lakkautettiin asevarikkoja.

 Vuonna 2004 julkaistiin uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko, jonka pohjalta lakkautukset jatkuivat kokonaisten varuskuntien osalta. MPHL kannusti työtä vaille jääneitä jäseniä etsimään uutta työpaikkaa sekä Puolustusvoimien sisältä että ulkopuolelta. Puolustusvoimat myös loi irtisanottaville järjestelmän, jonka kautta se maksoi ensimmäisen vuoden palkan uudessa työpaikassa. Vastaavasti uuden työpaikan piti sitoutua maksamaan seuraavan vuoden palkka.

Vuonna 2011 maan hallitus käynnisti puolustusvoimauudistuksen, jolla Puolustusvoimat sopeutettiin aiempaa niukempaan rahoitukseen. Vuosina 2013 ja 2014 lakkautettiin neljä joukko-osastoa ja neljä muuta yhdistettiin toiseen joukko-osastoon. MPHL valmistautui uudistukseen kouluttamalla luottamusmiehiä, yt-elinten jäseniä ja osastojen puheenjohtajia. Myös Puolustusvoimat teki töitä sen eteen, ettei laajoihin irtisanomisiin jouduttaisi. Työntekijöille etsittiin Puolustusvoimissa uusia tehtäviä tai kokonaan uusia työnantajia, myönnettiin muuttokorvauksia ja irtisanoutumiskorvauksia.

9. Kumppanuuksia kehittämään

 Osana Puolustusvoimien säästö- ja tehostamistoimia käynnistyi 2000-luvulla tiettyjen toimintojen ulkoistus kumppaniyrityksille. MPHL vastusti näitä kumppanuushankkeita, joiden nähtiin aiheuttavan irtisanomisia. Liiton tulevia vuosia leimasikin ulkoistettavien työntekijöiden työehtosopimuksista ja palkoista käydyt lukuisat neuvottelut.

Kumppanuudet aloitettiin kahdella kokeilulla: Haminan ja Kotkan ruokahuollon ulkoistamisella vuonna 2004 ja Sodankylän vaatehuollon ulkoistuksella vuonna 2006. Ensimmäinen varsinainen ulkoistus toteutettiin vuonna 2009, kun Puolustusvoimien kunnossapitoa siirrettiin Millog Oy:lle. Tällöin 700 työntekijää siirtyi uuden työnantajan palvelukseen. Seuraavaksi ulkoistettiin Puolustushallinnon rakennuslaitoksen siivousta, ja vuonna 2010 toimintansa aloitti valtion usean eri hallinnonalan talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus Palkeet.

MPHL:n vastustama ruokahuollon kokonaisulkoistus toteutettiin vuoden 2012 alussa, jolloin 550 työntekijää siirtyi Leijona Catering Oy:n palvelukseen. Vuoden 2015 alussa Millogille siirrettiin vielä muun muassa Maavoimien varuskuntakorjaamot, Merivoimien kunnossapitokeskukset ja keskusvarasto sekä niiden yli 360 työntekijää. Viimeisin kumppanuus toteutettiin vuoden 2020 alussa, kun Puolustushallinnon rakennuslaitos ulkoistettiin Senaatti-konsernin Puolustuskiinteistöt-tytärliikelaitokseksi.

10. MPHL uuden edessä

MPHL:n uudeksi puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2017 Elina Laiho. Muutoksia oli luvassa myös järjestösuhteissa, kun MPHL:n kattojärjestö Pardia fuusioitui Ammattiliitto Pron kanssa vuonna 2019. MPHL liittyi Pron jäseneksi, koska se kuului STTK:hon ja mahdollisti entiset henkilöedustuspaikat sekä vahvan edunvalvonnan. Fuusio myös toi MPHL:n jäsenille uusia tuntuvia etuuksia, kuten kattavan vakuutusturvan, lisää koulutustarjontaa sekä erilaisia etuja ja alennuksia.

Prohon liittyminen edellytti muutoksia MPHL:n sääntöihin. Liittokokoukset muuttuivat edustajiston kokouksiksi, samalla siirryttiin suoraan henkilöjäsenyyteen. Hallinnon keventämiseksi toteutettiin MPHL:n organisaatiouudistus, jolloin paikallisyhdistykset muutettiin rekisteröimättömiksi osastoiksi.

2020-luvun alussa liiton toimintaa leimasi koronapandemian vuoksi tapahtunut siirtyminen etätyöskentelyyn. Myös hallituksen kokoukset ja koulutukset toteutettiin etänä. Koronaviruksen kannoilla seurasi toinen kansainvälinen katastrofi, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaa vastaan 24.2.2022.

Tämän johdosta Suomi haki NATOn jäsenyyttä, mikä toteutuikin kevään 2023 kuluessa. Tällä tulee olemaan iso vaikutus Puolustusvoimiin ja myös sen siviileihin.  Luvassa on lisää rahoitusta ja uusia työpaikkoja, myös Puolustusvoimien siviileille.